Ottelun katsojamäärää vähensi luonnollisesti samaan aikaan olleiden olymppiakisojen huippulajien seuraamiset...ja tietty alkanut hihtoloma...

Viikko sitten FC Interin kakkosjoukkue haki harjoitusottelun pisteet meiltä luvuin 3-0. Nyt vastassa oli JyTy, joka on viimeksi kohdattu kaudella 2012 sarjaottelujen merkeissä; molemmat pelit meille silloin (2-0 ja 3-2). Noilla tuloksilla ei nyt ollut kuitenkaan muuta kuin se normaali tilastonikkarien tietoarvo. Viime kaudella JyTy selvitti nelosen saldolla 19 voittoa, 2 tasuria ja 1 tappio. Nuo lukemat ovat miltei yhtä hyvät kuin silloin kauan sitten, kun me nousimme nelosesta kolmoseen.

Ottelun avauskenttä oli : maalissa Lauri Raitala; kenttäpelaajat Kimmo Tapaninen – Timo Asikainen – Riku Laine – Elias Thureson – Viktor Bilisenko – Matias Yli-Olli – Sami Lehtilä – Santeri Ratia – Sinkkonen – Bruno. Vaihtopenkillä pelikomennusta odotti miltei toinen samanmoinen joukkue.
Peli oli taas välillä jopa suhteellisen hyvää kauden ajankohdan huomioiden ja toisaalta taas ei. Ensi jakson onnenhetkemme koitti reilun vartin pelin jälkeen, kun Bruno nuppasi Eliaksen keskityksestä luvuiksi 1-0. Vastustaja osasi käyttää harvat tilasuutensa isolla prosentilla hyväksi ja viisi minuuttia ennen taukoa tasoitusmaali näki päivänvalon. Tauolla vaihtoruletti pyörähti kunnolla ja runsaan 10 minuutin pelin jälkeen odotuksemme palkittiin, eli aurinko paistoi vaihteeksi LTU:n risukasaan. Ensiksi Elias jatkoi repaundin sisään ja sitten pari minsaa myöhemmin oli Bruno asialla. Luvuissa 3-1 mentiin liki loppusummeriin asti, eli vimpalla minuutilla tuli JyTyn kavennus vielä ja loppulkemat 3-2.

Edellisen pelin alokasmaisiin virheisiin ei tällä kertaa syyllistytty. Meillä oli ottelussa enemmän paikkoja kuin vastustajalla ja niistä tuli myös tulosta; luvut olisivat olleet melkoiset, mikäli meillä olisi ollut yhtä hyvä onnistumisprosentti kuin JyTyllä.

jukka