Kauden avauskotiottelua ol seuraamassa 54 katsojaa, puukkokatsomon tapaistakin kuultiin aika ajoin.

Sarjakauden ensimmäinen kotiottelu oli edelleen Kaarinan tekonurmella. Vastustajaksi saapui Jyrkkälän Tykit, joka teki viime vuonna ranskalaisen visiitin nelosen ihmeelliseen maailmaan. Helmikuun puolivälissä meillä oli tiukka harjoitusmatsi, jonka väänsimme niukasti eduksemme 3-2.

Tähän otteluun lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Lauri Raitala; kenttäpelaajat Riku Laine – Santeri Ratia – Timo Asikainen – Tapani Välimäki – Olli Mäenpää – Aleksi Sinkkonen – Aklaesso Tontasse – Tuukka Keskikallio – Elias Thureson – Bruno Mbonu.
Ennakko-odotukset ottelulle olivat sellaiset, että kotijoukkue tulee viemään ja vastustaja vikisemään. Ekan puoliajan tilastot tukevat tätä ajatusta: vaparit 15 -7, paitsiot 3-2 ja kulmat 4-2. Näin myös näytti käyvän, sillä jo puolentoista minuutin pelin jälkeen Brunolla oli hyvä paikka, mutta laukaus meni niukasti yli. Sen verran vastustaja oli tässä mukana, että saatiin kulmapotku vielä palkinnoksi. Tämän jälkeen LTU hallitsi peliä, kuitenkin JyTy kehitti kuin varkain tilanteen maalillemme kymmenen minuutin kohdalla ja sai kulmapotkun ja sitten hiljeni kotiyleisö. JyTy hoiti kulmurin jälkitilanteen mallikkaasti ja sieltähän se, kotijoukkueen verkon perukoilta, pallo löytyi: 0-1.
LTU jauhoi tämän jälkeen edelleen tilanteita: Mällillä oli hyvä laukaus, joka meni kierteellä oikealta ohi; Akla antoi hyvän keskityksen ja Bruno nuppasi, tuloksetta. JyTy sai sitten ottelun toisen kulmapotkun (33 min) ja jotenkin vaan tilanne maalilla hoidettiin yhtä heikoin tuloksin kuin ensimmäisessäkin kulmurissa ja luvut muuttuivat jo 0-2. No 0-2 ei ole paljoa; ennenkin on tällaisesta sillasta noustu ylös. 40 minuutin kohdalla vastustajan pelaaja teloi Rikua varoituksen arvoisesti ja kun pohjalla pelaajalla oli jo yksi varoitus, niin suihkuun komennushan siitä seurasi.

Toiselle jaksolle lähdettiin tilanteen ollessa 0-2. Tästähän kyllä noustaan, varsinkin kun vastustaja pelaa vajaalla. Puoliajalla ei tehty vaihtoja, kun Rikukin pystyi jatkamaan peliä. Toinen jakso oli sitten LTU:n vyörytystä, tilanteita luotiin, mutta ihan ei ehkä loppuun asti uskottu itseemme. Fyysinen peli vastustajalta taisi käydä joidenkin luonnolle. JyTy sai toisella jaksolla aikaan kolme tilannetta LTU:n maalille. Lauri pelasti tilanteet erinomaisesti, joten lisätakaiskuja ei tullut. Muuten JyTy pelasi niinkuin tässä tilanteessa pitääkin ja se ei ole vastustajan kannalta helppo tilanne. Kotijoukkue jauhoi tilanteita tasaiseen tahtiin, mutta niin läpiajot kuin kulmatkin sössittiin.
Akla loukkaantui 54 minuutilla ja tehtiin vaihto. Akla → Janne Aalto. Kaikki vaihtomahdollisuudet käytettiin, joten kentälle pääsivät myös: (66 min) Timo → Viktor Bilishenko, (70 min) Elias → Sami Lehtilä, (80 min) Tuukka → Niko Hiltunen ja (84 min) Tapani → Matias Yli-Olli.
Tilastot toiselta jaksolta: vaparit 4-10, paitsiot 4-0 ja kulmat 4-1.
Mielestäni LTU:n parasta peliä esitti tänään Aklaesso Tontasse, joka pelasi keskikentällä tosi uhrautuvasti ja laajalla säteellä.
Tähtiraati valitsi kotijoukkueen tähtisikermään seuraavat pelaajat: Aklaesso Tontasse 3, Riku Laine 2 ja Janne Aalto 1 stara.
Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että tässä pelissä olisi kaivattu hyökkäykseen jonkinlaista muurinmurtajaa, esimerkiksi Tommi Avola olisi ollut oiva lisä hyökkäykseen. Tuntemattoman Sotilaan sanoin voisi todeta, että : ” en mää täsä syyllissi yhtään kaippaa, vaan konekiväärii ja Lahtist”.
Tiedän, että mun jutut menee joskus yli hilserajan. Siitä huolimatta viikonloppuna on vielä yksi peli edessä ja ensi viikolla päästään piiritasolla vierailulle Naantaliin.

t. jukka