”Joskus paistaa aurinko risukasaankin...”

Syksyn ensimmäiseen viersotteluun lähdettiin hieman epäröivin mielin, sillä muistissa oli hyvin kevätkierroksen vastaava ottelu kotona Littoisissa.
Otteluun lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Lauri Raitala; alakerran uurastajat: Antti Koivisto © - Riku Jalonen – Kimmo Tapaninen – Markku Lähderinne; keskikentän pohjalla Kai Lempinen – Alexander Törnroth ja muuten Ville Raitanen – Janne Mäntynen – Joni Hyytiä ja kärkiohjuksena Olli Mäenpää.

Ensimmäiseltä jaksolta ei paljoa kommentoitavaa ole. Hyvällä puolustuspelillä ja melkoisella onnella peli pidettiin tasalukemissa. Itse asiassa miltei pelkällä normaalituurilla kotijoukkue olisi voinut johtaa peliä puoliaikaan mennessä jo luvuin 7-0; sen verran selkeästi heidän tilanteensa olivat meidän paikkojamme vaarallisempia ja runsaslukuisampia.

Tauolla tehtiin yksi vaihto: Janne Mäntynen → Aarno Koivisto. Ehkäpä kotijoukkueen hermot alkoivat mennä, kun maalia ei saatu aikaan avopaikoistakaan, joka tapauksessa kylmän suihkun he saivat niskaansa parinkymmenen minuutin perlin kohdalla, kun Riku Jalonen väläytti taas kerran maalintekotaitojaan ja siirryimme johtoon 0-1. Taisi käydä melkoinen huokaus kotikatsomon olutosastolla.
68 minuutilla tehtiin vaihto: Joni Hyytiä → Paul Butterfield. Pari kymmentä minuuttia ennen täyttä aikaa kotijoukkueen uurastus palkittiin ja onnenkantamoinen muutti luvut ennakko-odotuksia enemmän muistuttaviksi 1-1.
Loppurytistystä odotettiin kotijoukkueelta ja tuoreita voimia laitettiin vielä viime hetkillä kehiin vaihtojen muodossa: 83 min Paul Butterfield → Viktor Bilishenko ja 85 min. Antti Koivisto → Ismo Uusi-Uola.
Ottelun viime hetkillä saatiin sille toivottu lopputulos, kun Alexander Törnroth teki taululle kotijoukkuetta hätkähdyttävät luvut 1-2.

jukka