Kolmen otttelun voittoputken jälkeen edessä oli vierailu ”saarelle”, josta viime kaudella punnerrettiin 2-0 vierasvoitto. Yleensähän kysytään, että missä olit silloin kun Lasse Viren kaatui. No jalkapallopiireissä voi kysyä, että missä olit silloin kun Lordi voitti Euroviisut. Meillä vastaus on yksinkertainen : olimme Maarianhaminassa ja juhlimme uskomatonta 6-0 voittoa paikallisjoukkueesta ja istuimme bussissa ja odotimme kuljetusta sinne helkutin Långnäsiin.
Turun satamassa joukkueenjohtajalla oli kyllä kupongit 20 pelaajasta tai matkalletulijasta, mutta viime hetken kato oli syönyt joukuetta sen verran, että varsinaisia pelaajia oli 12 ja muita henkilöitä 4. Tilanne oli niin heikko, että minua huoltajanakin oli ennakkoon pyydetty ottamaan pelivälineet mukaan. Sen kyllä tietää, mitä siitä seurasi: seisovassa pöydässä oltiin vesi/tuoremehulinjalla.
Ottelu aloitettiin ajallaan seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Yusuf Bello; kenttäpelaajat Mika Terävä – Riku Laine – Lauri Raitala – Kimmo Mäkeläinen(C) – Ismo Uusi-Uola – Tero Tammenlaakso – Olli Mäenpää – Viktor Bilishenko – Janne Harju – Niko Hiltunen. Ja vaihtopenkillä Timo Asikainen.
Ottelut statistiikka näyttää seuraavalta: kulmat 13-1(5-1), vaparit 9-16(4-7) ja paitsiot 5-0(1-0) kotijoukkueen luvut ensiksimainittuna.
Alku oli kotijoukkueen hallussa ja ensimmäisen 10 minuutin aikana heillä oli pari tilannetta, jotka Bello pelasti maalissa. Tämän jälkeen nähtiin sellainen ihme, että meillä oli tilanne, kun Vikin kaukolaukaus avasi laukaustilastomme. Vartin pelin jälkeen vastustaja loi maalillemme painetta ja pallo jyrättiin väkisin maaliin ja luvut 1-0. Pari minuuttia myöhemmin vastustaja murtautui lävitse vasemmalta ja keskitys tavoitti maalille saapuneen vastustajan, joka jatkoi suoraan ilmasta luvuiksi 2-0. Hetki tämän jälkeen meidän alakerrassa oli taas muodostumassa sekasotku ja paniikki, vaikka meillä oli siellä miesylivoima 7-4.
Niko sai varoituksen 25 minuutilla. Tämän jälkeen meillä oli ainokainen kulmamme, jonka jälkitilanteesta Mälli oli tehdä maalin.
Ottelu oli hiukan kuumanoloinen, niinpä tuomari piti kapuille pienen puhuttelun (33 min.).
10 minuuttia ennen taukoa oli meillä taas hyvä hetkemme. Ensin Bello torjui hienosti läpiajon rankkarialueen ulkopuolella ja miltei heti Bellolta lähti nopea avaus, jonka Mälli jatkoi hiuksen hienosti ohi. Loppujaksolla oli vielä Bellon kulmapotkun torjunta, jossa hän hiukan loukkasi taas kerran. Tämän jälkeen meillä oli taas yksi hyvä nopea hyökkäys, kun Mällillä oli Mikan syötöstä taas paikka.
Taukoluvut olivat 2-0 ja puoliaikapalaverin mukaan pelissä oltiin kohtalaisesti mukana, kunhan tiivistetään peliä ja käytetään avautuvat tilanteet hyväksi.
Toiselle jaksolle mentiin taistelutahtoa uhkuen, mutta avaus ei ollut paras mahdollinen, sillä alta minuutin pallo oli taas verkossamme ja maali tuomittiin omaksi maaliksi: 3-0. SIFFK kehitti tässä vaiheessa tilanteita liukuhihnalta, mutta meilläkin oli omat tilanteemme. Vitosen pelin jälkeen saimme vaparin, jonka jälkiselvittely johti sitten toiseen korttiin Nikolle ja ulosajoon...
Peli ei suinkaan tasoittunut tämän jälkeen, vaikka molemmilla olikin tilanteita. Bellolla oli varmaan viisin kertainen määrä torjuntoja kotijoukkueen molariin verrattuna.
Bello osoitti taas molaritaitonsa hyviksi ja torjui läpiajon(11 min.) Tämän jälkeen Terolla oli saumat päästä läpi(13 min.) ja Mällillä taas tilanne(19 min.) Vastustajan kulman(22 min.) jälkitilanteessa Lauri pelasti varman maalin ja hetkeä myöhemmin pelastavana enkelinä toimi akseli Bello-Harju(24 min.) Tässä vaiheessa taidettiin hieman vetää henkeä ja siitä oli vastustajalle enemmän hyötyä kuin meille, sillä pari seuraavaa maalia tuli taas kuin liukuhihnalta: 4-0(26 min.) ja 5-0(28 min.) Meillä oli kyllä molemmissa maaleissa paperilla riittävästi miehiä maalilla, mutta se ei nyt vaan riittänyt. Muutama minuutti myöhemmin vastustajalla oli taas parin paikan tilanne, onneksi Bello hoiti homman. Noin 10 minuuttia ennen loppua oli taas maalillame säpinää, kun ensin laukaus kajahti tolppaan ja siitä pallo pomppi vastustajalle, joka rokotti luvuiksi lopulliset 6-0. Loppuminuuteilla meillä oli taas kehittymässä tilanne ja vastustajalla tilanne; Bellon hyvä vastaantulo pelasti kuitenkin meidät.
Loppuluvuissa 6-0 on ehkä hieman liikaa, mutta jos tilanteista sorkkii pallon maaliin, kyllähän ne kaikki lasketaan. Olli Mäenpää oli raadin mielestä joukkueemme paras pelaaja tällä kertaa.
Kuten niin usein aikaisemminkin antoi Ahvenanmaan pitkä kesäyö meille aikaa analysoida tekemisiämme perusteellisesti.

jukka