Sarjakauden avausottelu pelattiin Impivaaran tekonurmella. Katsojia oli kentän laitamilla runsaat 40 ja ottelu saatiin läpikäydä suhteellisen hyvissä olosuhteissa. Harjoituskautena pelasimme 6 ottelua, joista saldona 1 voitto, 2 taspeliä ja 3 tappiota ja maaliero 11-13.
Nykyaikaan hyvin sopien ennen ottelua käytiin jo sanallista kamppailua naamakirjan sivuilla, mutta nehän eivät otteluun pahemmin vaikuta. Tai tietysti siinä tapauksessa, että tuomarikin lukee samoja sivuja ja on kotijoukkueen äänekkäiden verbaalilahjakkuuksien kanssa samaa mieltä.

”Loppujen lopuksi 5-2 on parempi tulos kun 5-0!”

Tietysti olisi hyvä kirjoittaa nämä raportit suoraan pelin jälkeen ilman syvällisempää pohdintaa. Nyt kävi kuitenkin taas niin, että jutut ovat odottaneet turhan kauan pöytälaatikossa. Kyseessä oli sarjakauden avausottelu ja hieman pelonsekaisin tunnelmin pelipaikalle tultiin. Viikko sitten oli voitettu harjoitusottelu, joten parempaan suuntaan oltiin menossa.
Ottelun avauskentällisemme oli Antti ”Häpi” Nieminen – Antti ”Kopo” Koivisto (C) – Kai ”Kake” Lempinen – Riku ”Jallu” Jalonen – Olli ”Mälli” Mäenpää – Aarno ”Tane” Koivisto – Viktor ”Viki” Bilishenko – Kimmo ”Tapsa” Tapaninen – Siim ”Sime” Ots – Alexander ”AT” Törnroth – Markku ”Mara” Lähderinne.
Ottelun alku näytti todeksi sen, mitä epäiltiin hieman jo etukäteen, eli vastustaja oli paljon paremmin valmistautunut tähän kauden avausotteluun. Se sai suorastaan salama-alun peliin, sillä peli vanheni vain kolme minuuttia kun kaukolaukaus yllätti maalivahtimme ja numerot siis 1-0. Todella harmillinen tilanne maalivahdille, sillä soolperi mollotti suoraan päin näköä, joten maalivahdin mahdollisuudet olivat pelkästään teoreettiset.
Reilu vartti kitkuteltiin tämän jälkeen ja LTU:kin sai luotua joitain tilanteita. Tässä vaiheessa keskikentän rakentaja Kai Lempinen tuli vaihtoon, kun vanha sotavamma uusiutui taas. Tilalle ryntäsi Ville ”Riski” Raitanen. Ensi jakson puolivälissä vastustaja onnistui seuraavan kerran ja luvut siis 2-0. Kymmenen minuuttia ennen taukoa tehtiin seuraava vaihto, kun Simen polvi vihoitteli siihen malliin, että vaihto oli paras vahtoehto ja tilalle kehiin Suomen armeijan lahja kotimaiselle jalkapalloilulle Janne Mäntynen. Samaan vaihtosählinkiin sattui vielä toivottavasti kauden pohjanoteeraus, kun Kimmo Mäkeläinen hankki vaihtopenkiltä suoran punaisen tekstillä, jota en toista, kun lapsetkin kuulemma lukevat näitä juttuja.
Pari minuuttia ennen taukoa numerot muuttuivat taas ja tietysti huonompaan suuntaan: 3-0.

Tauolla ei tehty vaihtoja, mutta koetettiin koota rivit vielä kertaalleen. Toinen jakso saatiinkin pelattua paremmin tuloksellisesti kuin ensi jakso. Reilu kymmenen minuuttia ehdittiin pelata ja vaihtoon tuli ”Kopo” ja tilalle Ismo ”Ipi” Uusi-Uola. Vartin pelin jälkeen tuli taas kylmä suihku niskaan, kun kotijoukkue teki luvuiksi 4-0.
Puolivälin paremmalla puolella toista jaksoa tehtiin vaihto ja Aarno tuli kentältä ja tilalle Agon Germizaj. Miltei seuraavasta tilanteesta satiin vihdoin kavennus aikaan, kun kulman jälkitilanteesta Riku Jalonen survoi pallon maaliin Vikin oivasta syötöstä: 4-1. Hyvä kirimme koki takaiskun, kun muutama minuutti myöhemmin paitsiolta haiskahtavan tilanteen jälkeen kotijoukkue teki luvuiksi 5-1. Lohtua lopussa toi meille todella hieno hyökkäyskuvio, jossa Agon tarjoili oikealta laidalta Jannelle namupaikan ja loppuluvuiksi kirjattiin 5-2.
Pelistä jäi käteen oikeastaan se, että rivimme eivät ole vielä kunnossa kautta ajatellen. Toivottavasti ne saadaan järjestykseen mahdollisimman pian.

jukka