Katsojia tämä perjanti-illan ottelu kokosi paikalle ihan kiitettävästi, varmaan reippaasti yli 50 henkeä nautti tuulisesta säästä.

Takana oli nyt työntäyteinen viikko ja cup-ottelusta mielessä vielä muistissa hieno voitto, joka lievitti hieman JyTy-pelin tappiota.
Avauskentällisemme tässä vuoden ekassa ruohokenttäpeliksi laskettavassa tapahtumassa oli: maalissa Yusuf Bello; kenttäpelaajat: Ismo Uusi-Uola – Santeri Ratia – Kimmo Tapaninen © -Tapani Välimäki – Olli Mäenpää - Aleksi Sinkkonen – Janne Aalto – Elias Thureson – Tuukka Keskikallio – Bruno Mbonu.
Naantali ei ole meidän suosikki kenttä tulosten valossa. Viime vuonna täällä hävittiin 1-0, vaikka taidettiin hallita peliä suvereenisti. Kenttä ei nyt välttämättä ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta kyllä se hiekkakentän kuitenkin voittaa.
Tasaisen tuntuista vääntöä oli ottelun alku, LTU ehkä enemmän niskan päällä. Ensimmäinen tilastomerkinta tulee 7 minuutin kohdalta, kun kotijoukkueella oli kulma, joka hoidettiin kunnialla. Kymmenen minuuttia myöhemmin LTU:lla oli jakson ainut kulmapotku. Jakson puolivälissä kotijoukkue pääsi taas vaihteeksi hyökkäämään ja saa läpiajon, jonka Bello hoiti varmasti. Tämän jälkeen meillä oli vapari, jonka Elias onnekkaasti kalasti. Hyökkäyksen painopiste oli tässä vaiheessa VG:n kenttäpuoliskolla, silti kotijoukkue sai koottua rivinsä yllättävän hyvään hyökkäykseen, joka päätyi maaliin ja kotijoukkueelle tilanteisiin nähden ansaitsematon johto 1-0 muuttui taululle. Vielä ennen taukoa joukkueemme kapteeni Kimmo Tapaninen sai aikamoisen tärskyn, kun päät kolisivat vastakkain pallontavoittelussa, onneksi tauko tuli sopivasti.

Maalivahti Bello puhui tauolla jotain asenteesta ja totta se on, sillä välillä kun hyökkäyksemme kariutui ja vastustaja lähti vastahyökkäykseen, niin kolme viimeistä pelaajaa, jotka palasivat hyökkäysalueeltamme olivat keltapaitaisia.
Toinen jakso oli miltei toisintoa ensimmäisestä. Meillä oli hyvä yritys päällä ja silti päätä iskettiin seinään. Kun ei onnistu, niin ei sitten millään. Hyviä tilanteita toki oli koko joukko niin Mällillä kuin Brunollakin. Kentän laidalta tosin välillä näytti siltä, että palloa haudottiin liikaa hyökkäystilanteissa. Suoraviivaisempi toiminta olisi ollut tehokkaanpaa.
Toisen jakson vaihdot olivat: (58 min) Tuukka → Sami Hakala, (70 min) Elias → Aarno Koivisto, (77 min) Janne → Niko Hiltunen.
Puurtamisemme palkittiin aivan varsinaisen peliajan lopulla, kun (88 min) Niko sai survottua pallon verkkoon Brunon esityöstä. Luvut siis tasan 1-1. Tasapeliä odotettiin loppuluvuiksi, mutta VG-62 kehitti loppuun yllättävän painostuksen, jonka seurauksena omista virheistämme johtuen vastustaja teki voittomaalin, kun lisäaikaa oli pelattu 3 minuuttia. Keskialoitus oli tämän jälkeen pelkkää kosmetiikkaa. Viime hetken takaisku söi kyllä miestä totaalisesti. Ei siinä paljoa tunnelmaa kohottanut ihan linjalla olleiden pikkupoikien ja kuuluttajan toteamus, että selvä paitsiohan se oli.
Ei muuta kuin pää pystyyn ja ensi perjantaina niistetään se joukkue, jolla on ilo saapua vieraaksemme Kaarinaan.

t. jukka