Hieman viimeviikkoinen kotitappio veti ilmeet mietteliäisiksi ennen peliä. Neljän kierroksen jälkeen kotijoukkue johtaa sarjaa 10 pisteellä ja me olemme kymmenentenä neljällä pisteellä. Ennakkotuntumat olivat siis lähinnä luokkaa David kohtaa Goljatin. Toisaalta myös yksi vertailukohta oli Espanjan ja Suomen välinen kevään MM-karsintaottelu. Luulen kuitenkin, että lähinnä mielessä oli se, että saisimme pidettyä luvut mahdollisimman siedettävinä.
Otteluun lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Yusuf Bello; kenttäpelaajat: Kimmo Mäkeläinen – Teijo Haverinen – Antti Koivisto © - Ari Laurila – Niko Hiltunen – Kai Lempinen – Viktor Bilishenko – Tommi Avola – Elias Thureson – Olli Mäenpää. Vaihtopenkiltä löytyivät Joonas Lallo, Mika Terävä, Janne Aalto, Janne Harju ja Aarno Koivisto.
Peli alkoi ennakko-odotusten mukaisesti: suuri ja mahtava Wilpas vyörytti hyökkäyksiä ja me koetimme parhaan kykymme mukaan käyttää hyväksi mahdolliset vastahyökkäykset ihan kuin 1940-luvun alussa talvisodassa siellä jossain.
Parikymmentä minuuttia meni siis käsikirjoituksen mukaan, kotijoukkue hyökkäsi ja me puolustimme. Sitten vastustajalla oli taas kerran paha hyökkäys ja Bello tuli vastaan ihan rankkarialueen rajalle ja salolaispelaaja törmäsi rajusti päin Belloa. Tilanne oli sen verran vakavantuntuinen, että paikalle tilattiin ambulanssi, koska emme olleet varmoja Bellon loukkaantumisen vaarallisuudesta ja mikä oli pahin kohta: reisi, selkä tai pää. Tietysti tässä hässäkässä kentältä ei löytynyt paareja, joten maalivahtimme piti kuljettaa kentältä pois muuten. Suoritime siis ensimmäisen vaihdon tai oikeammin kaksikin: Bello ulos ja Mälli hänen tilalleen maaliin ja Aarno Koivisto kentälle.
Jakson loppu pelattiin edelleen saman konseptin mukaan, jossa me rimpuilimme kynsin hampain vastaan ja kotijoukkue odotti, että kyllä joku näistä lukuisista hyökkäyksistä johtaa heidän kannaltaan suotuisaan lopputulokseen.
Taukotilanne oli kuitenkin 0 – 0. Vaihtoja ei tässä vaiheessa tehty.
Toinen jakso alkoi toisintona ensimmäisestä tai kyllä meilläkin oli välillä tilanteita. Sitten 65 minuutin kohdalla pallo vietiin pilkulle ja odotimme lopullista kuoliniskua. Vaan mitä tekikään Mälli maalissa: otti pilkun kiinni. Tämä tilanne taisi antaa meille uutta virtaa ja 73 minuutin kohdalla seurasi täyttymys: Tane Koivisto antoi kulmurin, jonka Niko jatkoi suoraan maaliin ja kotiyleisö hiljeni entisestään: 0 – 1. Kulmuri oli selvä osoitus siitä, että kyllä erityistilanteita kannattaa harjoitella. Loppujaksolla ei enää lisämaaleja nähty. Teimme viime hetkillä pari vaihtoa vielä: Kake - > Janne Harju(85 min) ja Tane → Mika Terävä (91 min).
Loppulukemat ottelusta uskomattomat 0-1. Kyllä oli hieno tunne pelin jälkeen.

jukka